lauantai 17. syyskuuta 2011

Satunnaisia havaintoja espanjalaisista

Ensimmäinen kuukausi vaihtokaudesta Espanjassa on tuli tänään täyteen, mikä tuntuu todella oudolta. Ihan kuin olisin ollut täällä ikuisuuden, mutta toisaalta aika on kulunut niin nopeasti, että tuntuu kuin saapumisestani olisi kulunut vastan viikon päivät. Blogi on jäänyt varsin retuperälle, kuten muutkin säännöllisyydet elämässä. Varsinkin, kun jostain perin kummallisesta (espanjalaiseen tapaan varmaan jostain todella epäloogisesta) syystä olen viettänyt opinnoista vapaata viikkoa heti sen jälkeen, kun pääsimme aloittamaan kurssit ensimmäisellä opiskeluviikolla. Aika täällä on mennyt lähinnä Madridiin ja sen asukkaisiin tutustumisessa. Kaikki on niin suurta ja runsasta, että sitä on vaikea hahmottaa, mutta ensihavainnoistani voisin nostaa esiin muutaman itseäni kummastuttaneen espanjalaisen kulttuurin piirteen. Kuvituksena tähän kilometripostaukseen tarjoan satunnaisia otoksia ensimmäisten viikkojeni ajalta.

Gran Vía, keskustan pääkatu Callaon aukiolta käsin

Pysäköinti saa täällä aivan uuden merkityksen. Katujen varsilla näkee taskuparkkiin ahdettuja autojonoja, joissa väli eteen ja taakse pysäköityihin ajoneuvoihin on yleensä 10 ja 15 senttimetrin välillä. Kun madridilaiset toteavat kaiken taskupysäköintiin tarjotun tilan olevan jo käytössä, auto jätetään tyynesti keskelle yksisuuntaistakin katua. Seuraava samalla tiellä ajava kuljettaja, joka tahtoo välttämättä päästä ajamaan pysäköidyn kotlan ohi kiertotien valitsemisen sijaan, pysähtyy tyynesti keskelle katua odottelemaan ja tyyttää säännöllisin väliajoin, josko ajoneuvon omistaja saapuisi paikalle siirtämään ajoneuvonsa. Täällä kun ei turhaan kiirehditä, mistä päästäänki espanjalaiseen aikatauluun.

Näkymä Plaza de Españan aukiolta. Taustan rakennus on vanha hotelli, johon sisäänpääsy on nykyään kaikilta kielletty suuren romahtamisriskin vuoksi.

Siinä, missä Suomessa päivä alkaa aamukuuden ja -seitsemän välillä kahvin ja kaurapuuron voimin, espanjalaiset kiskovat itsensä ylös aikaisintaan yhdeksältä. Tai myöhemmin, muutama työssäkäyvä ystävä on kertonut ettei pomoja täällä kiinnosta kauheasti tuletko tunnin vai kaksi myöhässä töihin, kunhan saavut paikalle ja hoidat hommasi. Kesken iltapäivän, noin kello kahden ja viiden välillä painutaan kotiin/ravintolaan/puistoon/baariin syömään ja nukkumaan siestaa, kun edelliseltä yöltä on jäänyt hieman univelkaa. Tämän jälkeen töihin palataan vielä pariksi tunniksi, ennen kuin työpäivä viimein loppuu useimmiten kahdeksan aikaan. Kun suuri osa työssäkäyvistä tai opiskelevista suomalaisista pesee jo pyjamiinsa pukeutuneena hampaitaan iltakymmeneltä, espanjalaiset aloittavat illallisen, joka venyy arkisinkin helposti puolilleöin. Ei ole myöskään mitenkään epätavallista suunnata ruokailun jälkeen lähikuppilaan tai keskustan diskoihin tapaamaan tuttuja tai istumaan iltaa. Viikonloppuisin diskotaan usein aamukuuteen, sillä bileet pyörähtävät käyntiin vasta kolmen aikaan. Kun huomaat tarvitsevasi päivittäisen siestan sekä toistavasi tätä kuviota tarpeeksi usein, olet onnistunut omaksumaan paikallisen elämänrytmin.

Yksi asuinalueeni pikkukaduista.

Pysäköinnin ja myöhäisen elämänrytmin lisäksi kummastusta, sekä ajoittain pientä ärtymystä, on aiheuttanut espanjalaisille ominainen piirre on jatkuva meluaminen. Jos et huuda, naura, laula tai mesoa jatkuvasti jostain aiheesta, sinulta saatetaan kysyä onko kaikki hyvin tai oletko vihainen/kipeä/kunnossa/surullinen ja niin edelleen. Kun kerrot, että Suomessa on epäkohteliasta keskeyttää muut jatkuvasti, tai huutaa täyttä kurkkua ilman todellista syytä pienissä ravintoloissa, on paikallisten ihmetys mitä suurin; Miksi? Eikö hiljaisuus ole aika tylsää? Onhan se, mutta muita on helpompi kuulla kun kaikki eivät huuda päällekkäin. Välillä jopa yliopiston luentosalissa kaipaa korvatulppia kipeämmin kuin Suomessa suuren konsertin eturivissä. Kaikki melu on täällä kovempaa; vaatekaupoissa pauhaava diskomusiikki ottaa oikeasti välillä korviin, ja diskojen sekä baarien desibelitasot kohoavat lukemiin, jotka ovat taatusti rakkaassa kotimaassamme laittomia.

Tulipas paljon asiaa. Riittäisi enemmänkin, mutta jätän seuraavat jutut toiseen kertaan. Tänään suunnitelmissa on suunnata muutaman kämppiksen ja ystävän kanssa Reina Sofiaan, yhteen Espanjan ja itse asiassa koko Euroopan merkittävimmistä museoista. Otan kameran mukaan, jospa saisin kasaan materiaalia reissusta omaa postaustansa varten.

Besos, Jasmiina

maanantai 29. elokuuta 2011

¡Bienvenido!


Terveisiä ja suukkoja lämpimästä Madridista! Vaihtoblogin perustamiselle ei ole vielä aiemmin liiennyt tilaisuutta, kun kalenteri on täyttynyt asunnon etsinnästä, espanjan kurssin luennoista sekä uusiin ihmisiin ja paikkoihin tutustumisesta. Nyt on kuitenkin oma koti löydetty keskeltä kaupungin sykettä ja nettikin toimii vihdoin ja viimein.

Elokuun loppupuolella pakkasin viimein laukkuni ja suuntasin tänne viettämään Erasmus-vaihtovuotta. Vaihtoyliopistoni on yksi Madridin julkisista yliopistoista, Universidad Rey Juan Carlos. Yliopistolla on neljä suurta kampusaluetta ympäri kaupunkia, joista oma kampukseni tietysti on se kauimmaisin, Fuenlabrada. Viikon päästä aloitan opiskelun täällä maisteritasolla ja paikallinen pääaineeni on Publicidad y Relaciones Públicas, joka voidaan suomentaa mainonnaksi ja suhdetoiminnaksi.

Päivittelen tähän blogiin kuulumisia, kuvia ja vinkkejä täältä Kastilian sydämestä seuraavien kuukausien aikana. Tervetuloa!

Besos, Jasmiina